Kauneus on katsojan silmässä -sanotaan. Onko todella näin? En täysin allekirjoita vanhaa sanontaa. Uskon toki, että ihmisten kauneusihanteet ja -käsitteet vaihtelevat, mutta täysin riippuvaisia kokijasta ne eivät ole. Ainakin nuorten keskuudessa erilaiset aukrtoriteetit antavat viitekehyksensä sille mitä pidetään hurmaavana. Suuri painoarvo annetaan erilaisten julkkisten mielipiteille. Onko julkisuudenhenkilöiden vastuulla jos nuoriso ihannoi esimerkiksi sairaalloista laihuutta? Antavatko muotimaailman nimet muotin johon jokaisen on mahduttava?

Tämä on lähinnä nuorten ongelma. Mieli tekisi lisätä että nuorten naisten, mutta alkaa näyttää siltä, että myös miehiin kohdistuvat ulkonäköpaineet lisääntyvät. Ehkä miehistyvät pojat kokevat ilmiön kohta tyttöjäkin raskaammin, onhan kyse jokseenkin uudesta suuntauksesta. Kaikkien kliseiden mukaisesti aikuistuvat teinit etsivät itseään, omaa identiteettiään. Harva nuori tietää mitä tahtoo ja muiden miellyttäminen, porukkaan kuuluminen sekä hyväksytyksi tuleminen ovat erittäin olennaisia asioita, jotta nuori voisi hyväksyä itsensä. Kaikki asiat peilataan muihin ja ulkonäkö on suhteellisen helppo muuttuja, jolla pelata. Mikään ei ole kamalampaa nuorelle kuin ajatus siitä ettei hän kelpaa, riitä, ole tarpeeksi. Muilta haetaan nimen omaan hyväksyntää.

Kuka päättää sitten ketkä hyväksytään ja miten osa luokitellaan huonommiksi? Ulkonäkö on helppo kohde - sitä ei saa piiloon ja siitä on harvinaisen helppo piikitellä. Kaikki eivät joudu koulu- tai muun kiusaamisen kohteeksi, mutta itseään kiduttaa useampi kuin uskalletaan arvatakaan. Se ei näy päälle päin, ei lue otsassa eikä päättötodistuksessa, mutta se lasketaan valottuissa öinä, viillellyissä ranteissa ja syömättä jätetyissä kilokaloreissa. Kuka on päättänyt miten se tavoiteltu kauneus määritellään? Kellä on tällainen valta? Kuten jo arvaatkin - se on nuorilla itsellään. He sen luovat, mutta esikuvat kertovat millaiset ihmiset saavat ihailua ja palvontaa osakseen. Ja tätähän haluavat sekä lapset että aikuiset, menestystä ja tunteen että heidät hyväksytään. Nykyisinhän ei tarvitse kuin olla kaunis, jotta pääsee lehtien kansiin ja lavoille esiintymään. Kauniita ja rohkeita, nuoria ja levottomia ihaillaan. Sinällään kehä on mielenkiintoinen, nuoret itse päättävät ketä ihailevat, mutta ihailunkohteet määrittävät mitä nuorten tulee tavoitella. Onko se sitten julkisuuksien vastuulla, että nuoret voivat huonosti? Osittain, mutta ei koskaan kokonaan. Kuten jo mainitsin, itse päätetään mitä ihaillaan, mutta toisaalta jos julkkis sanoo, että on kaunista olla hieman pyöreä ja pehmeä, mutta itse edustaa luukasa-lookia niin sanat ovat turhia - ulkonäkö määrää.

On naurettavaa  minulta tilittää vain mediasta. Paljon riippuu kodista ja itsetunnosta. Usein erilaiset syömishäiriöt ja muut pahasta olosta kertovat ilmiöt ovat hallinnan hakemista. Kun muu maailma sortuu, niin pidetään yllä jotakin, johon voi itse vaikuttaa.