Haluan juosta rantaveteen. Kuunnella musiikkia liian kovalla. Huutaa sinulle, että ole hiljaa. Hajoittaa tavaroita pesäpallomailalla. Kertoa kaiken sen, mikä ärsyttää, vinoilla ja ivata sinua. Haluaisin myös itkeä. Viha väsyttää. Eniten haluaisin kertoa hiljaa kaiken sen, mikä piinaa, mikä syö minua, mitä en pääse pakoon. Olla kerrankin rehellinen ja antaa tulla sen mitä en koskaan uskalla sanoa; tule lähelle, ota syliin, pidä tiukasti, suojele maailmalta, vahdi untani yksi yö, yksi kokonainen pitkä yö, niin että saisin kerrankin nukutuksi. Milloin viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön heräämättä niihin tunteisiin, jotka eivät anna rauhaa, milloin viimeksi olen nukahtanut illalla tyynesti pelkäämättä? Milloin viimeksi oli yö, jolloin en ajatellut liikaa, jolloin en herännyt hikisiä käsiäni ravistellen, sydän hakaten, säikkyen olematonta? Haluaisin kertoa tämän sinulle, ottaa kädestä ja pyrkiä lähelle, edes hetkeksi, sanoa että tarvitsen sinua, myöntää että ehkä minusta ei sittenkään ole maailmaa yksin kohtamaan.

Mutta enhän minä voi.